Ihmiset liikkeessä

Kaisa Väkiparta 29.2.2012 | 18:07

Pakolaistulva. Ankkurilapsi. Reppureissailu. Työperäinen maahanmuutto. Laiton siirtolaisuus. Opiskelijavaihto. Perheenyhdistäminen. Turvapaikkashoppailu. Eläkepäivät Aurinkorannikolla.

Ihmisten liikkeestä on monenlaisia nimityksiä – toiset myönteisiä, toiset kielteisiä. Länsimaista nuorta kannustetaan, suorastaan käsketään liikkeelle, kansainvälistymään niin kotimaan talouden kuin oman ansioluettelon edun nimissä. Länsimaalainen, joka on kiertänyt rinkka selässä Aasiaa, ymmärtää maailmasta enemmän.

Kehitysmaiden ihmisille liike ei puolestaan ole sallittua. Ainakin siihen tulee olla pitävät, todennettavissa olevat ja uskottavat perustelut. Afrikkalainen nuori ei saa oleilla Euroopassa päämäärättömästi toisin kuin länsimaalaiset ikätoverinsa Afrikassa. Eurooppaan on tultava töihin maksamaan veroja, mielellään paluulippu takataskussa siltä varalta, että työntekijän saa korvattu kotimaisella.

Suuri osa ihmisten pakotetusta liikkeestä tapahtuu kehitysmaiden sisällä ja välillä – tämä tuppaa usein unohtumaan pohjoisessa. Todelliset pakolaistulvat kohdistuvat Pakistanin, Kenian ja Iranin kaltaisiin maihin. Maailman 44 miljoonasta pakolaisesta yli puolet olivat vuonna 2010 paossa kotimaansa rajojen sisällä. Joka viides turvapaikanhakija etsi suojaa Etelä-Afrikasta, joka kahdessadaskymmenes Suomesta.
Suomi vastaanottaa vuodessa 0,005 prosenttia maailman pakolaisista, koska enempään ei maailman kolmanneksitoista rikkaimmalla maalla ole varaa. Kiintiöpakolaiset haastatellaan pakolaisleireillä ja seulan läpäisevät harvat ja valitut Suomeen sopeutuvaiset yksilöt.

Kolumbuksen aloittama mannertenvälinen liike on tehnyt maailmasta kansainvälisen, etäisyyksistä lyhyet ja pitkienkin matkojen taittamisesta mahdollisen. Eurooppalaiset hyödyntävät kovalla hinnalla luomiaan mahdollisuuksia, ja olisi korkea aika sallia muillekin samat oikeudet.
Annetaan muidenkin liikkua – erityisesti niiden, jotka liikkeelle pakotetaan.

Kirjoittaja on Suomen Pakolaisavun tiedotuspäällikkö

Jaa

Liikkua saa

Onpa aika suoraviivaisesti vedetty yhtäsuuruusmerkkejä pohjimmiltaan hyvin erilaisten asioiden välille. Onko joku joskus ollut vastustamassa Afrikasta Suomeen tulevan selkäreppumatkailijan maahanpääsyä? Eivätkö viisumi- ym. maassaolosäännökset ja paikalliset lait koske ulkomailla oleskelevia suomalaisia? Eikö suomalaisten lakien pidä koskea ulkomaalaisia Suomessa?

Ihmisten liikkumiseen hyvin harvalla varmaan on vastakkaista mielipidettä, eri asia kokonaan sitten on kuka lystin kustantaa. Eli jospa siis puhuttaisiin suoraan asioita tarkoituksellisesti sekoittamatta siitä mistä on kyse, eli rahasta.

Suomen valtiolla, eli käytännössä Suomen kansalaisilla, on velkaa noin 15000 euroa henkeä kohti, vauvasta vaariin. Tämä on kaksinkertainen määrä vuoden 2012 kaikkiin arvioituihin verotuloihin nähden. Nykyisellä tahdilla velka kasvaa nelinumeroisella summalla vuosittain per henkilö. Onko joku siinä uskossa, ettei velkaa tarvitse koskaan maksaa takaisin? Käytännössä siis suomalaisten, Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten sekä osaltaan myös muualla asuvien tuettavien elintasoa kustannetaan lainarahalla.

Suomessa asiat ovat kansainvälisesti verrattuna hyvin. Kuinka väärin on haluta niin olevan myös jatkossa ja tehdä kansalliset päätökset sen edesauttamiseksi? Kuinka huonosti Suomella ja suomalaisilla on mentävä, ennen kuin on 'lupa' hoitaa omat asiat kuntoon? Riittääkö tuplavelka, vaatiiko kansallinen itsesyyllistäminen konkurssia vai onko synninpäästö luvassa vasta oman kehitysmaastatuksen myötä?

Liikkumaan pakotetut

Toki viisumisäännökset ja matka-asiakirjat tulee olla kunnossa matkalaisella kuin matkalaisella lähtömaasta riippumatta, mutta kirjoituksessa viittaan erityisesti pakolaisten liikkumiseen. Pakolaisilla ei asiakirjoihin tai usein matkalippuunkaan ole varaa, vaan pakoon joudutaan lähtemään yllättäen ja tyhjin taskuin.

Suomen valtio on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin auttamaan pakolaisia. Vastaanotamme vuosittain 750 kiintiöpakolaista, jonka lisäksi muutama tuhat turvapaikanhakijaa saa Suomesta oleskeluluvan. Naapurimme Ruotsi ja Norja ovat yhtä lailla velkaantuneet kuin Suomikin, mutta vastaanottavat huomattavasti suuremmat määrät suojaa tarvitsevia henkilöitä. Vaikka toki raha lienee suurin syy pakolaisiinkin liittyvien poliittisten päätösten taustalla, humanitäärisiä ja inhimillisiä syitä ei voi eikä pidä ohittaa.

On myös hyvä muistaa, että hyvin moni Suomeen asettuneista pakolaisista ja muista maahanmuuttajista osallistuu verotalkoisiin siinä missä kantasuomalaisetkin.

Lukuja

Ja jos luvuista puhutaan, niin suomi on 40 vuoden aikana vastaanottanut jotain 40 000 pakolaista. Siis 40 000 40 vuoden aikana!!! Jos käännetään historian kirjaa muutama luku taaksepäin, niin Suomestahan on lähtenyt moninkertaisesti enemmän ihmisiä paremman elintason perässä mm. Australiaan, Amerikkaan, Ruotsiin jne. Pelkästään lapin sodan aikana Suomen lapista lähti sotaa pakoon lähes 60 000 suomalaista..lähinnä naapurimaahamme Ruotsiin. Joten onko meidänkin vuoromme välillä ottaa vastaan hädässä olevia? Vai voidaanko vain sulkea rajat ja toitottaa, että laitetaan ensin oman maan asiat kuntoon? Ja joka tapauksessa suurin osa pakolaisista joutuu kuitenkin jäämään oman maansa naapurimaahan, jotka yleensä ovat kehitysmaita....