Vuoden 2012 pakolaisnaiseksi julistettiin afganistanilaissyntyinen Malalai Rahim. Suomessa 12 vuotta asunut Rahim työskentelee lääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa.

Tie, jonka tämä hymyilevä, huoliteltu, suomea sujuvasti puhuva nainen on kulkenut päätyäkseen tähän hetkeen on kuin elokuva.

Rahim opiskeli lääkäriksi Neuvostoliitossa ja työskenteli Afganistanissa, mutta Talibanien noustua valtaan naisilta kiellettiin lääkärin ammatti. Rahimille kutsumus oli kieltoa suurempi, ja hän jatkoi työtään. Perhe muutti monta kertaa maansa sisällä sotaa pakoon ja lopulta pakeni Iraniin kuultuaan, että Malalai ja hänen miehensä Karim olivat seuraavina Talibanien tappolistalla.

Suomen Pakolaisapu valitsi vuoden 2012 pakolaisnaiseksi Malalai Rahimin. Kuva: Aino Helle

Iranissa perheelle myönnettiin pakolaisstatus, mutta ulkomaalaisena Rahim ei saanut lääkärin toimilupaa. Lopulta hän työllistyi pakolaisleirin ainoaksi lääkäriksi. Suomeen Rahim perheineen tuli kiintiöpakolaisina vuonna 2000.

Vuoden pakolaisnaisena Rahim haluaa auttaa kanssasisariaan työskentelemällä omalla paikallaan yhteiskunnassa naisten auttamiseksi. Hän haluaa hälventää ennakkoluuloja ja rakentaa siltoja kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välille. Rahim uskoo suomalaisten ennakkoluulojen johtuvan lähinnä tietämättömyydestä ja on huomannut, että ihmisten suhtautuminen häneen on muuttunut, kun hän on kertonut avoimesti kotimaastaan ja taustastaan.

Pakolaiset ovat kirjava joukko, johon mahtuu Rahimin kaltaisia korkeakoulutettuja henkilöitä, lukutaidottomia ihmisiä ja kaikkea siltä väliltä. Koulutus ja työ ovat avaintekijöitä kotoutumisessa, ja niihin pitäisi päästä mahdollisimman pian. Pitkä odotus vastaanottokeskuksessa aiheuttaa turhautumista ja ongelmia, eikä edistä uuteen kotimaahan sopeutumista.

Erityisen huolissaan Rahim on ihmisistä, jotka on valittu Suomeen kiintiöpakolaisiksi, mutta jotka ovat edelleen pakolaisleireillä kehitysmaissa, koska he eivät ole saaneet kuntapaikkaa. Tällä hetkellä heitä on noin neljäsataa. Olisiko teidän kunnassanne tilaa pakolaiselle tai parille?

En voi olla ihailematta rohkeutta ja tyyneyttä, joka Rahimista huokuu. Tämän naisen elämään on mahtunut valtavia mullistuksia, muutoksia ja vaikeuksia. Rahimin halu auttaa muita lääkärin työllään on kuitenkin niin vahva, ettei ammatista luopuminen ole ollut vaihtoehto. Pakolaisnaisen valinnassa painotettiin tänä vuonna yritteliäisyyttä, ja Rahim jos kuka on oikea henkilö saamaan siitä tunnustusta.

Rahimin ajatukset ja Mahdollisuuksien torien tavoitteet osuvat yksiin. Maahanmuuttajat ovat pysyvä ja tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa, ja jotta ennakkoluuloista päästään, täytyy meidän kantasuomalaisten olla rohkean uteliaita.