Anna-Sofia Joro

Joensuun Mahdollisuuksien torin järjesti viime keväänä monien eri järjestöjen aktiiveista koostunut joukko. Yhdessä tekemällä syntyy hieno tapahtuma!

Päällepäsmäri, hissukka, selän takana puhuja, pomottaja ja lannistava pessimisti. Muuten vain tosi ärsyttävä tyyppi! Kaikki järjestöissä, naapurustossa, töissä tai muuten sosiaalista kontaktia harrastaneet ovat varmasti jossain tavanneet kaikki nämä tyypit. Ärsyyntynyt, suuttunut, kyllästynyt ja sietänyt näitä kanssaihmisiä. Ehkä ollutkin joku näistä?

Usein ajatellaan, että järjestöihin kerääntyy keskenään hyvin samanlaisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita luonnonsuojelusta, ilmastonmuutoksesta, lasten oikeuksista, naisten asemasta tai vaikkapa tanssitaiteesta. Varmasti onkin totta, että ihmiset jakavat samoja arvoja, samankaltaisen maailmankatsomuksen ja kiinnostuksen kohteet ja siksi päätyvät saman järjestön toimintaan, yhteisiin tempauksiin ja kokouspöytiin. Huolimatta jaetuista arvoista, olemme kuitenkin persooniltamme, toimintatavoiltamme ja kokemukseltamme erilaisia. Ja sitten rytisee, kalisee sarvet ja mustuu ilmapiiri.

Tässä vaiheessa astuvat kuvaan hyvät vuorovaikutustaidot. Kansalaistoimijoiden aamiaisella tänä aamuna pohdittiin vuorovaikutusta järjestöissä. Melkoista huttua ja tyhjän jauhantaa, voisi joku pessimistilannistaja sanoa. Itseasiassa on joskus ihan paikallaan pohtia niin sanottuja itsestäänselvyyksiä. Tässä muutama aamusta päällimmäiseksi jäänyt ajatus.

Tunnista omat hyvät ja huonot piirteesi. Etenkin vapaaehtoistoimijoiden kesken on hyvä muistaa, että hyvä vuorovaikutus ja ilo yhdessä tekemisestä on jokaisen vastuulla. Päällepäsmärin on hyvä hiukan hillitä itseään ja kääntyä sen hiljaisimman puoleen kuulemaan tämän ajatuksia. Vastarannan kiiskin on syytä pohtia kahdesti ennen kuin tyrmää uudet ideat. Kannustamista ja kiittämistä on sen sijaan vaikea tehdä liikaa!

Ole avoin uusille ideoilla ja ihmisille. Järjestömaailmassa usein kokemus tuo lisää valtaa ja uudet tulija jäävät helposti jalkoihin vanhojen konkarien paahtaessa eteenpäin. Kokemus ja rutiinit tuovat arvokasta varmuutta ja tietotaitoa. Samalla on varottava ettei tule tyrmänneeksi uusia aloitteita ihan vain siksi että "näin meillä on aina tehty".

Arvosta jokaista joka on jo mukana. Järjestöissä on usein kova hinku etsiä uusia aktiiveja, uusia toimijoita, lisää porukkaa, parempaa porukkaa... Kuitenkin siinä lähellä on varmasti jo monta hyvää tyyppiä valmiina toimimaan. Asiat kannattaa tehdä sillä porukalla, joka on paikalla.

Ole läsnä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jokainen on varmasti ollut kokouspöydän ympärillä ja miettinyt jotain ihan muuta. Huolista ja kiireistä huolimatta on kuitenkin kohteliasta muita kohtaan keskittyä siihen asiaan, joka sillä hetkellä on käsillä. Siitä tulee ihmeen hyvä ja keskittynyt olo myös itselle.

Kuten muuallakin elämässä, hyvät vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä myös järjestötoiminnassa, siksi niitä kannattaa pohtia yhdessä ääneen vaikka seuraavan kokouksen tai järjestötapaamisen aluksi. Ja muistakaa keskittyä vahvuuksiin, kiittää ja kannustaa toisianne!